10.4.2011

Valtuustoaloite harmaan talouden torjunnasta 4.4.2011

Pirkkalan kunta on viime vuosien aikana investoinut paljon uusiin rakennuksiin ja tulevaisuudessa sama tahti näyttää jatkuvan. Samaan aikaan harmaa talous on lisääntynyt huolestuttavasti erityisesti rakennusalalla. Harmaa talous heikentää oleellisesti rehellisten yrittäjien ja yhteisöjen mahdollisuutta tarjota palveluitaan ja lisää niiden ja palkansaajien verotaakkaa.

Kunnat voivat torjua harmaata taloutta omilla toimillaan. Tätä työtä tukee muun muassa Suomen Kuntaliitto, joka on antanut viimeisten vuosien aikana lukuisia suosituksia ja kannanottoja asiaa koskien. Yksi niistä on Kuntaliiton lukuisten muiden järjestöjen kanssa 14.3.2007 allekirjoittama suositus harmaan talouden ehkäisystä, ja siinä suositellaan esimerkiksi urakoitsijan vero- ja työeläketietojen tarkistamista ennen sopimuksen solmimista, tilaajan tiedonsaantioikeuden vahvistamista koko alihankintaketjun osalta ja edustajan asettamista ulkomaisille työnantajille. Ongelma ei ole kuitenkaan pienentynyt, vaan järjestöt ovat toistuvasti muistuttaneet harmaan talouden torjunnan tärkeydestä myös myöhemmin.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Pirkkalan kunta lisää urakkatarjouskilpailujen kriteereihinsä vaatimuksia tai toimii muulla tavalla siten, että varmistetaan kelvollisten ja laillisten työehtojen toteutumista ja verojen asianmukaista maksamista koko alihankintaketjussa. Mallia voidaan ottaa esimerkiksi mainitusta työmarkkinajärjestöjen ja Kuntaliiton suosituksesta tai muista Kuntaliiton ohjeista.

Kuntaliiton ja työmarkkinajärjestöjen suositus

Kuntaliiton ohjeet

Riku Merikoski

Todettakoon, että suunnittelin valtuustoaloitteen jättämistä jo pari kuukautta sitten, mutta sen haluttiin käyvän vielä muidenkin valtuustoryhmien arvioitavana, joten se viivästyi suunnitellusta.

17.3.2011

Perussuomalaiset väistelevät vastuuta

Perussuomalaisten kunnanvaltuutettu Armi Kärki moittii Pirkkalaisessa 2.3. (sivu 9) hallituksen talouspolitiikkaa, erityisesti talouskriisissä olevien maiden avustamista ja tehtyjä veronkorotuksia. Hän löytää kokonaisen listan veroja, joiden korotuksia hän moittii aivan kuin ne kaikki tehtäisiin vain rahan jakamiseksi muualle maailmaan. On syytä huomata, että nykypäivänä talouselämä on kansainvälistä, ja kriiseillä on tapana levitä yli valtioiden rajojen, jos niille ei tehdä mitään, mutta Kärjen valitsema linja on vastuuton myös Suomen valtion kannalta.

Suomi otti vuoden 2010 aikana yli kymmenen miljardia euroa velkaa. Siitä vain pienehkö osuus lainattiin euroalueen kriisimaille, ja sekin hyvää korkoa vastaan, mutta muu osuus meni aivan tavanomaisiin valtion menoihin kuten esimerkiksi terveyden- ja vanhustenhoidon valtionosuuksiin. Koska talouskriisi on lisännyt valtion menoja ja vähentänyt tuloja, olemme tilanteessa, jossa jotakin on tehtävä. ”Mitään veroja ei saa korottaa” ei ole vastuullinen linjaus - varsinkaan jos ei pysty edes vastapainoksi esittämään mitään merkittäviä leikkauksia. Tässä maassa ei ole niin paljon ”rikkaita”, joilta kaikki verot voisi ottaa, joten veroja pitää muidenkin olla maksamassa.

Minä ja myös Vihreät puolueena myönnämme tämän tosiasian, ja vaalien alla esille tuodussa vero-ohjelmassa esitetään esimerkiksi arvonlisäveron ja energiaverojen maltillista nostamista, jotta valtion velanottoa saadaan vähennettyä. Vastineeksi pienituloisten tuloverotusta tulisi keventää, jotta vaikutukset eivät olisi Kärjen esittämällä tavalla kohtuuttomia. Moni muukin puolue myöntää vaalien alla veronkorotusten tarpeen ja siten velanoton vähentämisen välttämättömyyden, mutta Perussuomalaisille se näyttää olevan vaikeata. Kaiken huippuna Kärki valittaa jopa kiinteistöveron korottamisesta, vaikka hän on sitä itsekin ollut kunnanvaltuutettuna kokouksessa 16.11.2009 kannattamassa. En minäkään veroja rakasta, mutta en sentään vaalien alla lupaile toista kuin mitä olen valtuutettuna tehnyt.

Kärki varoittelee kirjoituksessaan kovasti jostakin ”katastrofista”, mutta ei kuitenkaan kerro, mikä se on. Valtion velkaantuminen se ei ilmeisesti ole, koska Kärki ei esitä yhtä ainutta realistista toimenpidettä tämän tai muunkaan ongelman ratkaisemiseksi. Toinen selkeä uhka Suomen tulevaisuudelle on työtä tekevien ihmisten määrän väheneminen suhteessa muihin ihmisiin. Yksi tärkeimmistä keinoista tähän on työurien pidentäminen molemmista päistä, mutta useimpia tähän tähtääviä toimia Perussuomalaiset on oppositiossa jääräpäisesti vastustanut.

Myös suomalaisen hyvinvoinnin keskeistä tukijalkaa, toimivaa vientiteollisuutta, Perussuomalaiset pyrkii horjuttamaan vaatimalla vetäytymistä kansainvälisestä talousyhteistyöstä ja luomalla maahan ulkomaalaisvastaista ilmapiiriä. Suomi kuitenkin tarvitsee töihin kansainvälisiä osaajia ihonväristä ja uskonnosta riippumatta, vähän niin kuin kansanedustaja Sasikin (Pirkkalainen 2.3.) kirjoituksessaan vihjaa.

Siinä Kärki on kuitenkin oikeassa, että Suomi kohtaa tulevaisuudessa suuria haasteita. Tarvitsemme kipeästi päättäjiä, jotka ovat valmiita kantamaan vastuuta myös vaikeista ja vähemmän suosituista päätöksistä, kuten esimerkiksi valtiontalouden tasapainottamiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Vihreiden vero-ohjelma on osoitus siitä, että olemme siihen valmiita, mutta valitettavasti Kärjen ja Perussuomalaisten osalta tilanne ei näytä kirjoituksen perusteella samalta.

Riku Merikoski

kunnanvaltuutettu (Vihreät)

Kirjoitus julkaistiin Pirkkalaisessa 16.3. Kärjen kirjoitukseen voi tutustua jutussa olevan linkin kautta. Vihreiden vero-ohjelmaan voi puolestaan tutustua puolueen sivuilla.

8.3.2011

Muutto kasvattaa Pirkkalan velkaa

Veikko Vuorikoski syyttää Ylänurkassa (AL 27.10.) Timo Aron tutkimuksen pohjalta Pirkkalaa ja muita ympäristökuntia kerman kuorinnasta Tampereen seudun taloudessa. Syytökset pohjautuvat muuttolukuihin, mikä on todella kapea näkökulma, sillä kuntien todellinen taloudellinen tilanne unohdetaan samalla kokonaan. Suuri, välillä jopa hallitsematon, muuttovoitto ei todellakaan ole parantanut Pirkkalan taloutta, vaan itse asiassa kunnalla on velkaa asukasta kohden kuusi kertaa enemmän kuin kahdeksan vuotta sitten. Nykyinen summa, noin 1500 euroa per asukas on puolitoista kertaa enemmän kuin Tampereella ja kaksi kertaa enemmän kuin Pirkanmaan kunnilla keskimäärin.

Vaatii melkoista silmänkääntäjää, että nuo luvut saadaan näyttämään lupaavilta. Lisäksi toisin kuin Vuorikoski antaa ymmärtää, käännettä parempaan ei hyvätuloisista muuttajista huolimatta ole näkyvissä, vaan Pirkkalan velkaantuminen jatkuu huolestuttavan nopeasti muun muassa lukuisien koulu- ja päiväkoti-investointien vuoksi. Tämä ilmiö on tuttu muissakin Tampereen seudun kunnissa. Korkojen nousu ei ainakaan helpota ongelmaa, eikä Pirkkalassa ole enää kaukana se päivä, jolloin vanhojen lainojen hoitoon joudutaan ottamaan lisälainaa.

On myös vaikea ymmärtää, miksi olisi väärin, että Tampereen ympäryskunnat tarjoavat uusille asukkaille väljempää asumista. Mitä Vuorikoski sanoisi omakotitaloa haluaville, pitäisikö heidät kenties mieluummin lähettää Turkuun kyselemään asuntoja? Tuskin sekään olisi Tampereen seudun kehityksen kannalta edullista. Pirkanmaallahan on sitä paitsi viime aikoina esitetty useita mittavia projekteja, jotka vapauttaisivat Tampereella runsaasti tilaa. Jätevedenpuhdistamo pitäisi saada Nokialle tai Pirkkalaan jotain ihan muuta kuin kermaa keräämään, ja Viinikan ratapiha pirkkalalaisten retkeilyalueelle pois tamperelaisten silmistä. Vaikka nämä ovatkin vasta suunnitelmia, ei niiden avulla mitään ”idyllimäisiä puutarhakaupunkeja” luoda.

Ymmärrän, että mainitsemani hankkeet eivät auta ongelmiin nopeasti, mutta juuri siksi olisikin parempi keskittyä yhteistyöhön, eikä pohtia, mikä kunta saa rikkaimmat muuttajat. Varsinkin kaavoituksessa kuntien yhteistyötä pitäisi lisätä liikenneongelmien vähentämiseksi ja kuntakeskusten elinvoimaa vaarantavien lukuisten suurten kauppakeskushankkeiden hillitsemiseksi. Yhteistyön tulee kuitenkin olla kaksisuuntaista, eikä vain yksipuolista sanelua.

Riku Merikoski, Vihreä kunnanvaltuutettu, Pirkkala

Tämä mielipidekirjoitus julkaistiin Aamulehdessä jo 3.11.2006. Sen sisältö ei kuitenkaan ole vanhentunut, vaikka Pirkkalan velkamäärä onkin entisestään kasvanut, joten julkaisen sen tässä.

16.2.2011

Kunnanvaltuusto 14.2.

Valtuuston kokous oli tällä kertaa listaltaan varsin kevyt, sillä suuri osa asioista oli valtuustoaloitteiden ja tehtävistään syystä tai toisesta poistuvien luottamusmiesten korvaamista uusilla. Kokouksen aluksi vs. perusturvajohtaja Paula Paavilainen piti pitkähkön ja varsin vauhdikkaan esitelmän kunnan perusturva-asioista. Lyhyesti todettakoon, että hoitotakuu toteutuu kunnassa hyvin ja sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon kustannukset henkeä kohti ovat alhaisella tasolla. Tätä ei uhkaa myöskään terveydenhuoltoyhteistyö Vesilahden kanssa, sillä sekin pärjää näissä tilastoissa varsin hyvin.

Maa-ainesyksikön taksaa ja käyttösuunnitelmaa vuodelle 2010 (!) kävi esittelemässä maanrakennusmestari Sami Mäkinen. Kunnan maa-aineksen myynti- ja vastaanottotoiminta Linnakorvessa on ollut viime vuosien aikana hyödyllistä ja jopa tuottoisaa toimintaa, ja esittelyn mukaan kirjanpitoasiatkin ovat nyt asianmukaisesti järjestetyt. Hienoa, että kunta on tässä onnistunut.

Valtuutetuista ovat tehtävistään luopuneet viime aikoina Tuomas Taipale (kesk) ja Laura Ahva (sd), ja tästä aiheutuvat muutokset valtuutettuihin ja varavaltuutettuihin todettiin kokouksessa. Myös Kristillisdemokraattien ensimmäinen varavaltuutettu luopui tehtävistään muuttaessaan pois. Myös joihinkin lautakuntiin tuli vähäisiä muutoksia.

Aloitteita on käsittelemättä aika kasa, mutta niiden keski-ikä on kuitenkin lyhentynyt huomattavasti niistä ajoista, kun aloitin itse valtuutettuna. Pari uutta tehtiin tässäkin kokouksessa. Vihreistä aloitteista kokouksessa käsiteltiin loppuun Kari Talasmäen aloite energiansäästöloisteputkien ja -lamppujen käytöstä kunnassa, ja tulosta on tullutkin, sillä kunta on ottanut tehokkaasti käyttöön energiansäästölamppuja, ja myös LED-lamppukokeiluja on menossa monin paikoin. Yksityistieasioiden saattaminen valtuuston päätäntävaltaan ei edennyt, mutta toisaalta yksityistieasioiden hoitoa selvitetään vielä toisen vanhan aloitteen voimalla.

Yksi äänestyskin kokouksessa käytiin kunnanviraston ja vanhan pääkirjaston rakennuksen kalustuksen määrärahoista. Lisämäärärahaesityksestä kuitenkin puuttui talousjohtaja Kosken virallinen puolto, joten Kokoomus ja pienryhmät Vasemmistoliittoa lukuunottamatta äänestivät esityksen nurin. Omasta mielestäni määrärahat olisi voitu myöntää, sillä nyt on mahdollista, että kunnanvirasto joudutaan remontin jälkeen avaamaan puutteellisin kalustein, koska kalusteiden toimitusaika on pitkähkö. Valtuustolle annettu esitys asiasta ei toki ollut täydellinen, mutta minulle sanallinen puolto ja järkiperustelut ovat tärkeämpiä kuin byrokratian tarkka seuraaminen. Kiireisin rahan tarve, eli kunnan arkistomateriaalin siirto-, puhdistus- ja säilytystoimet, saadaan kuitenkin hoidettua jo olemassa olevilla rahoilla. Asia ei välttämättä kuulosta tärkeältä, mutta on pidettävä kunnossa jo lain nojalla.

7.2.2011

Maksuton koulutus yhä uhattuna

Tampereen ammattikorkeakoulun vararehtori Mikko Naukkarinen hehkuttaa Aamulehden Alakerrassa (17.1.) korkeakoulutusviennin mahdollisuuksia Pirkanmaalla muun muassa vetoamalla suomalaisen koulutuksen tunnettuun laatuun. Esimerkkinä hän käyttää suomalaisten 15-vuotiaiden hyviä tuloksia Pisa-tutkimuksissa.

Perustelut ovat erikoiset, sillä Pisa-tutkimus mittaa suomalaisen peruskoulutuksen tuloksia, mutta korkeakoulutuksesta se ei kerro mitään. Tämän Naukkarinen unohtaa, vaikka totuus tiedetään hyvin kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla, ja maailmanlaajuisissa korkeakouluvertailuissa suurin osa suomalaisista opinahjoista jää kauas kärjestä. Näiden vertailujen kriteerejä voidaan aina arvostella, mutta laadun ja maineen puolesta useimpien suomalaisten korkeakoulujen edellä on Harvardin ja Cambridgen tapaisten huippuyliopistojen lisäksi varmasti satoja ellei tuhansia muitakin kouluja.

Naukkarisen näkemysten ongelmat eivät kuitenkaan lopu tähän, vaan hän pitää suomalaista korkeakoulutusta liian halpana ollakseen houkuttelevaa, vaikka myöntääkin maksuttomuuden olevan yleinen peruste saapua Suomeen opiskelemaan. Ratkaisuksi hän esittää ilmeisen korkeita, liiketoimintatasoisia lukukausimaksuja, jotka toimisivat jonkinlaisena laadun takeena.

Aivan yhtä perusteltua on esittää, että suomalainen korkeakoulutus ei ole tarpeeksi laadukasta ollakseen houkuttelevaa edes nykyisellään. On varsin erikoista, että muutoin puhutaan juuri koulutusmarkkinoista, mutta hinnasta puhuttaessa unohdetaan, että taloustieteen yleisten periaatteiden mukaan koulutuksen nykyistä korkeampi hinta laskee sen kysyntää. Eihän autojenkaan ostaminen lisäänny, jos niiden hinta nostetaan moninkertaiseksi.

Myös maksuttoman koulutuksen säilymisen kannalta kirjoitus on huolestuttava. Naukkarinen mainitsee, että suomalaisille korkeakoulutus ”voi” säilyä maksuttomana, ja vaatii nyt käynnissä olevan EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksukokeilua laajennettavaksi jo ennen kuin kokeilu on kunnolla ehtinyt alkaa. Tämä on räikeässä ristiriidassa sen suhteen, että uudistusta markkinoitiin nimenomaan kokeiluna, jonka vaikutuksia tulee seurata. Kun vielä otetaan huomioon, että saman vaatimuksen esittää samaan aikaan myös opetusministeri Virkkusen johtama Kokoomuksen työryhmä raportissaan ja vaatii muun muassa ”koulutusviennin esteiden poistamista”, korkeakouluopintojen maksuttomuus on selvästi uhattuna. Suoraan kukaan ei uskalla maksuja suomalaisille vaatia, mutta kokeilun sokea laajentamisinto ei hyvältä näytä.

Kaiken huipuksi Naukkarinen kehottaa vielä Tampereen seutua kiirehtimään koulutusviennin kehittämistä, koska ”muiden kaupunkiseutujen kantapäät vilkkuvat jo edellä”. Tällaiseen ryntäilyyn ei ole mitään syytä, sillä ensimmäiset maksullisten koulutusohjelmien opiskelijat ovat hädin tuskin aloittaneet, eli kilpailussa olemme vasta lähdössä stadionilta maratonille.

Seudun kannalta kiire voi olla jopa haitaksi, sillä yhtä lukukausimaksukokeilun seurausta voidaan jo ennakoida kansainvälisen esimerkin pohjalta. Tanskassa nimittäin EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien tutkinto-opiskelijoiden määrä romahti kahdessa vuodessa lähes puoleen, kun lukukausimaksut otettiin käyttöön. On siis hyvin mahdollista, että lukukausimaksuilla onnistutaan pysäyttämään varsinkin yliopistojen tulevaisuuden kannalta välttämätön kansainvälistymiskehitys, ja omat korkeakoulumme painuvat yhä vahvemmin eurooppalaiseen maakuntasarjaan.

Riku Merikoski
kunnanvaltuutettu

Kirjoitus julkaistiin Aamulehdessä lauantaina 5.2.